Tammikuun tarinat 14: Jotain keltaista

     

Kalastusta 3

Keski-ikäinen mies nousee aamiaspöydästä kylläisenä. Takassa paistetut ryynärit, keitetty kananmuna, juustotomaattisalaattileivät tekivät tehtävänsä. Vatsa oli täysi ja pari kupillista kahviakin tuli juotua. Olo oli kylläinen. Hän puki päällensä ulkovaatteet ja asteli rantaan veneensä luo. Laittoi tapin reikään ja työnsi sen veteen jäiden joukkoon.

Koko matka verkoille oli työn takana. Välillä joutui huopaamaan ja ottamaan vauhtia. Vene nousi jään päälle ja jää murtui rutisten sen alla. Välillä keski-ikäinen mies joutui menemään veneen kokkaan ja keinuttelemaan sitä ennenkuin jää antoi periksi. Lopulta jo hieman hikisenä keski-ikäinen mies pääsi kauimmaisen verkon luo. Airolla hakaten hän teki hieman isomman avannon ja alkoi vetää verkkoa jään alta. Mielessään hän kiitteli ettei ollut laittanut verkonpoloja molempiin päihin. Nyt verkko liukui pitkin mutapohjaa helposti jään alla. Verkossa olikin muutama siika ja ihan kunnon kokoisia. Toivottavasti niissä olisi myös mätiä mietti mies nostaessaan verkon veneeseen.

Keski-ikäinen mies aloitti matkan takaisinpäin toiselle verkolle. Sen luo päästyään hän taas isonsi syntynyttä avantoa airolla. Ottaessaan verkosta kiinni hän tunsi vahvaa pyristelyä verkossa. Siellä olisi iso kala. Pakko olla koska verkko oli kuitenkin 70 millinen. Siihen ei jäisi muita kuin isoja kaloja. Keski-ikäinen mies oli rannanpuoleisessa päässä verkkoa ja heti verkon reunassa oli iso siika. Isoin siika mitä hän oli koskaan saanut.

Hän nosti sen heti ylös veneen sisäpuolelle ettei se vaan pääsisi putoamaan. Hän oli unohtanut samalla jo palelevat näppinsä. Hän istahti veneen penkille ja katsoi siikaa. Se oli iso. Hän katseli sitä kunnes muisti että loput verkosta oli vielä järvessä jään alla. Hymyssä suin keski-ikäinen mies veti loputkin verkosta veneeseen. Kylmä jo taas poltteli sormia. Hän tarttui airoihin ja sousi jäitten keskeltä takaisin rantaan. Paluu matka sentään sujui helposti jo rikottua railoa pitkin.

Keski-ikäinen mies veti veneensä rannalle ja selvitteli verkot. Siiat hän perkasi saman tien. Välillä hän huljutteli käsiään saunasta hakemassaan lämpimässä vedessä. Sormia pisteli mukavasti. Mätiäkin tuli mukavasti ja riittäisi kyllä joulupöytään.

Mökki oli jo lämmennyt. Keski-ikäinen mies lämmitteli hiukan aikaa ja katseli kuistille pesuvatiin jättämäänsä siikaa. Se painoi 2,5 kg. Ei mahtunut pesuvatiin vaan pää roikkui toisen reunan yli ja pyrstö toisen reunan yli. Se oli iso.

Keski-ikäinen mies katseli salmen jäätä ja totesi soutelukauden olevan ohi. Hän asteli veneensä luo, otti tapin ja airot mukaansa. Hän vei ne puuvajaan. Sitten hän veti venettä vielä ylemmäksi maalle ja käänsi sen ympäri. Jotain keltaista alkuperäistä väriä vielä pilkotti veneen pohjasta. Mielessään hän pohti että ensikesänä täytyy vetää pohjaan lisää lasikuitua ja maalata koko vene uudestaan. Nyt kalastuskausi oli ohi keski-ikäisen osalta.

keltainen vene

keltainen vene

Mainokset

2 comments on “Tammikuun tarinat 14: Jotain keltaista

  1. aimarii sanoo:

    Lueskelin kaikki tarinasi ja oli oikein mukavaa luettavaa
    Kalastamaan on tehnyt mieleni, pikillä olen jo käynyt, mutta laihoin tuloksin. vain yhdet ahvenet keittoon.

  2. laiskuri sanoo:

    Pilkkimistä en ole kyllä pahemmin harrastanut muuta kuin sohvalla tai nojatuolissa. Joskus nuorempana appiukon kanssa tuli käytyä. Nyt on harkinnassa…

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s