Valokuvatorstai ja Runotorstai: Toivo

toivo

                                                    unelma keväästä

                                                    lämmöstä

                                                   Auringosta

                                                   Samettisesta vedestä

                                                   Liplattavasta järvestä

                                                   Ongenkohon keinumisesta

                                                   Kärpäsestä isovarpaalla

                                                                                             Itikoista ei niin väliä

Ja vielä bonuksena pieni tarina mikä ei mitenkään liity haasteisiin.

Keski-ikäinen mies nousi kirjaston natisevat portaat ylös. Vanhan kirjaston ulko-oven fasadin hiotut lasit helisivät miehen avatessa sen. Hän astui tuulikaappiin. Talo oli vanha ja jykevistä hirsistä rakennettu. Tuulikaapin lasi-ikkunoihin oli myöhemmin lisätty lyijylasitöitä kirjailijoista. Keski-ikäinen mies oli tunnistavinaan Aleksis Kiven ja Runebergin.

Hän nousi loput portaat ja avasi toisen oven. Senkin lasit helisivät. Ne ei ollut hiotut tai alkuperäiset olivat menneet rikki ja uusittu tasaisella lasilla.. Hän asteli äänestyskopille, veti samettisenverhon syrjään ja astui koppiin. Äänestys sujui mallikkaasti. Ketään ei ollut valvomassa. Mies hymyili itsekseen.

Keski-ikäinen mies astui kopin verhon takaa ulos ja otti pinosta pienen pärekorin ja käveli kirjahyllyjen sekaan. Niitä ei ollut paljon. Hän valitsi umpimähkään pikaisesti pari kirjaa ja laittoi ne koriin. Vielä pari askelta ja hän oli pullo hyllyjen luona. Hän valitsi huolellisesti kaksi kaunista konjakki pulloa joissa helmeili tummanruskea juoma. Vanha kirjastotäti riensi paikalle ja oli valmis neuvomaan vanhalla vapisevalla narisevalla äänellä.

– Jos pidät noista laaduista niin suosittelisin tätä merkkiä. On oikein hienon makuinen. Voimakas savuinen jälkimaku. Aivan Uskomattoman samettinen.

Keski-ikäinen mies hymyili ja kiitti laittaen pullon koriinsa. Kirjastotäti vielä mustutti että tyhjätpullot oli palautettava kahden viikon kuluessa ettei mene sakkoa.

Keski-ikäinen mies poistui kirjastosta tyytyväisenä konjakin tuntu suussaan.

Mainokset

12 comments on “Valokuvatorstai ja Runotorstai: Toivo

  1. susupetal sanoo:

    Kyllä vaan, ei itikoita, kiitos, mutta kaikkea muuta tuota mistä runoilit.

    Tuo tarina! Pidin siitä! Jess, hyvä.

  2. Ari sanoo:

    Täälläkin pilkistää vihreä toivo

  3. viiiva sanoo:

    Kuvan ja runon välisestä jännitteestä syntyy toivo.

  4. Toivoa keväästä, kovin on jo höttöistä lumi ja sammal vihertää heti. Kertomus kertoo tietysti keski-ikäisen toivosta. No – ehkä tämä on tulevaisuutta.

    • laiskuri sanoo:

      Niin tuo tarina. Se oli uni jonka näin viimeyönä. 😉 Vielä olisi pitänyt ympätä tarinaan että unen mukaan se tapahtui Loviisassa. ??? Loviisassa en tosin ole käynyt kuin 2 kertaa ja nekin aamuyöstä neljän aikoihin. Kirjastosta sieltä en tiedä mitään.

  5. wordsbyirma sanoo:

    Toivoa kaikki, kevät ja kirjasto mikä palvelee!

  6. arleena sanoo:

    Toivoa on ja varmaa, että se toteutuu ja on kesä.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s