unelma keväästä
lämmöstä
Auringosta
Samettisesta vedestä
Liplattavasta järvestä
Ongenkohon keinumisesta
Kärpäsestä isovarpaalla
Itikoista ei niin väliä
Ja vielä bonuksena pieni tarina mikä ei mitenkään liity haasteisiin.
Keski-ikäinen mies nousi kirjaston natisevat portaat ylös. Vanhan kirjaston ulko-oven fasadin hiotut lasit helisivät miehen avatessa sen. Hän astui tuulikaappiin. Talo oli vanha ja jykevistä hirsistä rakennettu. Tuulikaapin lasi-ikkunoihin oli myöhemmin lisätty lyijylasitöitä kirjailijoista. Keski-ikäinen mies oli tunnistavinaan Aleksis Kiven ja Runebergin.
Hän nousi loput portaat ja avasi toisen oven. Senkin lasit helisivät. Ne ei ollut hiotut tai alkuperäiset olivat menneet rikki ja uusittu tasaisella lasilla.. Hän asteli äänestyskopille, veti samettisenverhon syrjään ja astui koppiin. Äänestys sujui mallikkaasti. Ketään ei ollut valvomassa. Mies hymyili itsekseen.
Keski-ikäinen mies astui kopin verhon takaa ulos ja otti pinosta pienen pärekorin ja käveli kirjahyllyjen sekaan. Niitä ei ollut paljon. Hän valitsi umpimähkään pikaisesti pari kirjaa ja laittoi ne koriin. Vielä pari askelta ja hän oli pullo hyllyjen luona. Hän valitsi huolellisesti kaksi kaunista konjakki pulloa joissa helmeili tummanruskea juoma. Vanha kirjastotäti riensi paikalle ja oli valmis neuvomaan vanhalla vapisevalla narisevalla äänellä.
– Jos pidät noista laaduista niin suosittelisin tätä merkkiä. On oikein hienon makuinen. Voimakas savuinen jälkimaku. Aivan Uskomattoman samettinen.
Keski-ikäinen mies hymyili ja kiitti laittaen pullon koriinsa. Kirjastotäti vielä mustutti että tyhjätpullot oli palautettava kahden viikon kuluessa ettei mene sakkoa.
Keski-ikäinen mies poistui kirjastosta tyytyväisenä konjakin tuntu suussaan.
laiskuri 
Kyllä vaan, ei itikoita, kiitos, mutta kaikkea muuta tuota mistä runoilit.
Tuo tarina! Pidin siitä! Jess, hyvä.
Kyllä! Ei itikoita ja paarmoja. Kärpäset kyllä kestää.
Kiitos Susuhyvä!
Täälläkin pilkistää vihreä toivo
Kevättä odotellaan ja toivotaa.
Kuvan ja runon välisestä jännitteestä syntyy toivo.
Samasta toivosta onkin kyse… Keväästä ja lämpimästä.
Toivoa keväästä, kovin on jo höttöistä lumi ja sammal vihertää heti. Kertomus kertoo tietysti keski-ikäisen toivosta. No – ehkä tämä on tulevaisuutta.
Niin tuo tarina. Se oli uni jonka näin viimeyönä. 😉 Vielä olisi pitänyt ympätä tarinaan että unen mukaan se tapahtui Loviisassa. ??? Loviisassa en tosin ole käynyt kuin 2 kertaa ja nekin aamuyöstä neljän aikoihin. Kirjastosta sieltä en tiedä mitään.
Toivoa kaikki, kevät ja kirjasto mikä palvelee!
Tuollainen kirjasto olisi kyllä mukava. 🙂
Toivoa on ja varmaa, että se toteutuu ja on kesä.
Onneksi tuo kevät ja sen jälkeen kesä kyllä tulee aina. Toivoakseni ensi kesä on parempi kuin tuo viime kertainen.