Valokuvatorstai ja runotorstai: Inspiroidu kuvasta

hannelenkuva

Tällä viikolla haasteena on inspiroitua kuvasta

rengas

Ei pyöri renkaani,

olen kahlehdittu,

elämääni,

yksitoikkoiseen,

ikävään!

En pääse pois,

velvollisuudet ympäröivään maailmaan,

rasittavat ruosteisin kahlein.

———————————————————————

Susu tuossa kyseli edellisen postauksen kommenteissa meikäläistä. Ehkäpä tuo runon tekele tuossa yllä kertoo kaiken.

Mainokset

Pakinaperjantai: Koneenkäyttäjä

Työpäivän alku joskus muinoin

 

 

Keski-ikäinen mies saapui työpaikalleen. Kello oli tasan seitsemän. Tämä viikko olisi helppo. Herätyskin inhimilliseen aikaan. Hän kävi pikaisesti kahvilla, moikkaili työkavereita ja haki sitten auton avaimet ja tarkasti että se oli tankattu ja ajokunnossa.

Hän kävi aamukierroksen paketit läpi. Irrotti niistä pakettikortit ja lastasi paketit autoon laittaen ne samalla ajojärjestykseen. Vielä ”kapula” eli elektroninen kuljetuskirja kuntoon ja menoksi. Kello puoli kahdeksan.

Keski-ikäinen mies kaarsi omakotitalon pihaan. Talo näytti hiljaiselta ja autoja oli ainakin pihalla. Täällä olisi vielä asukkaat kotona. Paketissa lukee ”koneenkäyttäjä Kaarle Katainen. Keski-ikäinen mies otti paketin ja ”kapulan” mukaansa ja soitti ovikelloa..Mitään ei tapahtunut. Hän soitti uudestaan hiukan pitempään. Jo alkoi kuulua kopinaa ja kiroilua.

 

-Kuka perkele tähän aikaan on ovella. Painu helvettiin!

 

Keski-ikäinen mies huokaisee mielessään että taas tämmöinen alku päivälle.

 

-Postimies. Teille olisi paketti!

 

Lisää kiroilua ja ovi aukeaa. Mies seisoo oven takana kalsarit jalassa.

 

-Mikä helvetin aika tämä on tuoda paketteja. Me nukutaan tähän aikaan. Saatana!

 

Keski-ikäinen mies hillitsee itsensä ja vetää henkeä.

 

-Tämän paketin toimitusehtoihin kuuluu että toimitamme sen teille ennen kello yhdeksää. Oletteko koneenkäyttäjä Kaarle Katainen?

 

Mies mulkaisee vihaisesti.

 

-Kai se sun täytyy tietää kun soittelet ovikelloa tähän aikaan? Ja yhdeksään on aikaa vaikka kuinka paljon. Sopisi tuoda juuri ennen yhdeksää. Saatana!

 

Keski-ikäinen mies alkaa kypsyä.

 

-Saisinko nähdä henkilökortin? Ja minulla on paketteja muillekin kuin teille. Emme voi olla jokaisen oven takana juuri kello yhdeksän.

 

Mies mulkoilee keski-ikäistä miestä. Ja ojentaa kätensä.

 

-Vittuilet sä??? Tänne se paketti!

 

Keski-ikäiseen mieheen menee piru ajatukseen. Tarkoin sanojaan painottaen hän katsoo koneenkäyttäjää silmiin

 

-Minun tarvitsee tarkistaa ensiksi teidän henkilöllisyytenne. Henkilökortti olkaa hyvä.

 

Mies menee sisään kiroillen ja tuo henkilökortin ja näyttää sitä. Keski-ikäinen mies katsoo sitä pitkään ja sitten miestä ja taas korttia uudestaan. Hänellä ei ole kiirettä. Hän ottaa ”kapulan” ja näppäilee siihen miehen nimen. Sitten ojentaa ”kapulan” miehelle samalla hymyillen ”kohteliaasti”.

 

-Allekirjoitus olkaa hyvä. Tuohon noin.

 

Mies sutaisee nopeasti jonkinlaisen rastin näytölle. Keski-ikäinen mies on tyytyväinen. Nyt lohkeaa ”huuli”. Allekirjoitus on selvästi liian lyhyt ja ”kapula” ei sitä hyväksy vaan näytöllä lukee ”allekirjoitus liian lyhyt”. Keski-ikäinen mies ojentaa ”kapulan” takaisin miehelle pirullisesti hymyillen

 

-Teillä on liian pieni… Siis allekirjoitus. Saisinko uuden olkaa hyvä.

 

Miehen ilme on näkemisen arvoinen ja hetken keski-ikäinen mies pelkää että mies lyö.

 

-Siinä on allekirjoitus. Saa kelvata.

 

Keski-ikäinen mies ottaa paketin käteensä ja astuu askeleen taakse päin.

 

-Jos en saa kunnollista allekirjoitusta niin te ette saa pakettia.

 

Koneenkäyttäjä Kaarle Katainen tempaisee kapulan ja allekirjoittaa huolellisesti koko nimensä ja ammattinsa siihen. Keski-ikäinen mies tarkistaa allekirjoituksen ja ojentaa paketin miehelle. Mies ottaa paketin vihaisesti ja toivottaa vielä.

 

-Painu helvettiin siitä ovelta.

 

Keski-ikäinen mies hymyilee ja vastaa kohteliaasti täydentäen aamunsa.

 

-Hyvää päivän jatkoa… Teillekin.

 

Ja sitten hän kävelee autolleen rauhallisin kiireettömin askelin.

 

 

*******************************************************************

 

Ehkäpä kirjoitan joskus lisää näitä muisteloita

Valokuvatorstai ja Runotorstai: Toivo

toivo

                                                    unelma keväästä

                                                    lämmöstä

                                                   Auringosta

                                                   Samettisesta vedestä

                                                   Liplattavasta järvestä

                                                   Ongenkohon keinumisesta

                                                   Kärpäsestä isovarpaalla

                                                                                             Itikoista ei niin väliä

Ja vielä bonuksena pieni tarina mikä ei mitenkään liity haasteisiin.

Keski-ikäinen mies nousi kirjaston natisevat portaat ylös. Vanhan kirjaston ulko-oven fasadin hiotut lasit helisivät miehen avatessa sen. Hän astui tuulikaappiin. Talo oli vanha ja jykevistä hirsistä rakennettu. Tuulikaapin lasi-ikkunoihin oli myöhemmin lisätty lyijylasitöitä kirjailijoista. Keski-ikäinen mies oli tunnistavinaan Aleksis Kiven ja Runebergin.

Hän nousi loput portaat ja avasi toisen oven. Senkin lasit helisivät. Ne ei ollut hiotut tai alkuperäiset olivat menneet rikki ja uusittu tasaisella lasilla.. Hän asteli äänestyskopille, veti samettisenverhon syrjään ja astui koppiin. Äänestys sujui mallikkaasti. Ketään ei ollut valvomassa. Mies hymyili itsekseen.

Keski-ikäinen mies astui kopin verhon takaa ulos ja otti pinosta pienen pärekorin ja käveli kirjahyllyjen sekaan. Niitä ei ollut paljon. Hän valitsi umpimähkään pikaisesti pari kirjaa ja laittoi ne koriin. Vielä pari askelta ja hän oli pullo hyllyjen luona. Hän valitsi huolellisesti kaksi kaunista konjakki pulloa joissa helmeili tummanruskea juoma. Vanha kirjastotäti riensi paikalle ja oli valmis neuvomaan vanhalla vapisevalla narisevalla äänellä.

– Jos pidät noista laaduista niin suosittelisin tätä merkkiä. On oikein hienon makuinen. Voimakas savuinen jälkimaku. Aivan Uskomattoman samettinen.

Keski-ikäinen mies hymyili ja kiitti laittaen pullon koriinsa. Kirjastotäti vielä mustutti että tyhjätpullot oli palautettava kahden viikon kuluessa ettei mene sakkoa.

Keski-ikäinen mies poistui kirjastosta tyytyväisenä konjakin tuntu suussaan.

Tammikuun tarinat 14: Jotain keltaista

     

Kalastusta 3

Keski-ikäinen mies nousee aamiaspöydästä kylläisenä. Takassa paistetut ryynärit, keitetty kananmuna, juustotomaattisalaattileivät tekivät tehtävänsä. Vatsa oli täysi ja pari kupillista kahviakin tuli juotua. Olo oli kylläinen. Hän puki päällensä ulkovaatteet ja asteli rantaan veneensä luo. Laittoi tapin reikään ja työnsi sen veteen jäiden joukkoon.

Koko matka verkoille oli työn takana. Välillä joutui huopaamaan ja ottamaan vauhtia. Vene nousi jään päälle ja jää murtui rutisten sen alla. Välillä keski-ikäinen mies joutui menemään veneen kokkaan ja keinuttelemaan sitä ennenkuin jää antoi periksi. Lopulta jo hieman hikisenä keski-ikäinen mies pääsi kauimmaisen verkon luo. Airolla hakaten hän teki hieman isomman avannon ja alkoi vetää verkkoa jään alta. Mielessään hän kiitteli ettei ollut laittanut verkonpoloja molempiin päihin. Nyt verkko liukui pitkin mutapohjaa helposti jään alla. Verkossa olikin muutama siika ja ihan kunnon kokoisia. Toivottavasti niissä olisi myös mätiä mietti mies nostaessaan verkon veneeseen.

Keski-ikäinen mies aloitti matkan takaisinpäin toiselle verkolle. Sen luo päästyään hän taas isonsi syntynyttä avantoa airolla. Ottaessaan verkosta kiinni hän tunsi vahvaa pyristelyä verkossa. Siellä olisi iso kala. Pakko olla koska verkko oli kuitenkin 70 millinen. Siihen ei jäisi muita kuin isoja kaloja. Keski-ikäinen mies oli rannanpuoleisessa päässä verkkoa ja heti verkon reunassa oli iso siika. Isoin siika mitä hän oli koskaan saanut.

Hän nosti sen heti ylös veneen sisäpuolelle ettei se vaan pääsisi putoamaan. Hän oli unohtanut samalla jo palelevat näppinsä. Hän istahti veneen penkille ja katsoi siikaa. Se oli iso. Hän katseli sitä kunnes muisti että loput verkosta oli vielä järvessä jään alla. Hymyssä suin keski-ikäinen mies veti loputkin verkosta veneeseen. Kylmä jo taas poltteli sormia. Hän tarttui airoihin ja sousi jäitten keskeltä takaisin rantaan. Paluu matka sentään sujui helposti jo rikottua railoa pitkin.

Keski-ikäinen mies veti veneensä rannalle ja selvitteli verkot. Siiat hän perkasi saman tien. Välillä hän huljutteli käsiään saunasta hakemassaan lämpimässä vedessä. Sormia pisteli mukavasti. Mätiäkin tuli mukavasti ja riittäisi kyllä joulupöytään.

Mökki oli jo lämmennyt. Keski-ikäinen mies lämmitteli hiukan aikaa ja katseli kuistille pesuvatiin jättämäänsä siikaa. Se painoi 2,5 kg. Ei mahtunut pesuvatiin vaan pää roikkui toisen reunan yli ja pyrstö toisen reunan yli. Se oli iso.

Keski-ikäinen mies katseli salmen jäätä ja totesi soutelukauden olevan ohi. Hän asteli veneensä luo, otti tapin ja airot mukaansa. Hän vei ne puuvajaan. Sitten hän veti venettä vielä ylemmäksi maalle ja käänsi sen ympäri. Jotain keltaista alkuperäistä väriä vielä pilkotti veneen pohjasta. Mielessään hän pohti että ensikesänä täytyy vetää pohjaan lisää lasikuitua ja maalata koko vene uudestaan. Nyt kalastuskausi oli ohi keski-ikäisen osalta.

keltainen vene

keltainen vene

Tammikuun tarinat 13: Ympyrä

                                               Kalastusta 2

 

 

 

Keski-ikäinen mies herää aamulla aikaisin mökin kylmyyteen. Sisällä ei ole kuin 14 astetta. Hän laittaa kamiinaan tulen ja katsahtaa ulos. Salmi on lähes kauttaaltaan jäässä. Vain laiturin vieressä pieni alue sulana. Keski-ikäinen mies astelee sen enempää miettimättä alas rantaan ja kahlaa veteen. Jalat saavat vedenpintaan ympyränä eteneviä aaltoja jotka särkyvät jään reunaa vasten. Päästäkseen tarpeeksi syvälle hän joutuu rikkomaan riitettä. Hän hankaa itseään veden alla peseytyäkseen. Vielä nostaa vettä kasvoilleen ja huuhtaisee myös korvan taukset.

 

Noustessaan rinnettä myöten mökkiinsä hän naurahtaa itselleen ajatellen että kyllä taitaa tosiaan korvantaukset olla märkiä kun nuo verkot tuli heitettyä veteen. Kyllä nyt jo tällä kokemuksella pitäisi tietää kuinka tässä taas kävisi. Kuistille tullessaan keski-ikäinen mies huomaa unohtaneensa pellava pyyhkeensä ulos penkille ja tietenkin pyyhe on nyt märkä ja kylmä. Itseasiassa se on jäästä kankea. No tästä taas sitä oppii olemaan hoksaavampi hän miettii ja jättää itsensä kuivaamatta. Mökki tosin ei ole vielä lämmin eikä vaatteita kannata vetää märälle iholle joten hän jatkaa aamua ilman vaatteita vilusta väristen. Karaistuupa tässä hän miettii.

 

Keski-ikäinen mies laitaa kahvipannun kamiinan päälle ja virittää takkaan tulen. Hän seisoo hetken kamiinan lämmössä odotellen veden kiehumista ja kun se viimein kiehuu hän heittää summittaisesti poroja joukkoon kiehauttaa vielä vaahdon pintaan ja kippaa joukkoon kannellisen kylmää vettä . Kahvipannun hän laittaa myssyn alle seestymään. Kuistilta hän hakee kylmälaukusta pari ryynäriä ja laittaa ne halsterin väliin. Halsterin hän virittää takkatulen loisteeseen ja pukeutuu lämpimästi sisävaatteisiin. Laittaa vielä radion soimaan hiljaisesti. Uutisia odotellessaan hän menee kuistille ja katsoo verkkojen suuntaan. Salmi on ohuessa jäässä verkon polojen ympäriltä. Keski-ikäinen mies tietää että kyllä nuo verkot saa pois mutta hiukan joutuu tekemään työtä. Ei tämä ole ensimmäinen kerta.

Kuva otettu joku kevät mökiltä

Kuva otettu joku kevät mökiltä

Tammikuun tarinat: Vesi

            

                     Sade ilmalla

 

 

Keski-ikäinen mies istuskeli laiturilla. Vesisade piiskasi järvenpintaa ja mies oli märkä. Hän istuskeli laiturin penkillä ja onki. Päällään hänellä ei ollut mitään. Mitäpä sitä turhaan kastelemaan vaatteita kun tällä ilmalla ne ei kuitenkaan ulkona kuivu. Silloin tällöin hän nosti ongellaan pienen ahvenen. Sangossa hänen vierellään uiskenteli niitä jo puolenkymmentä. Ahvenkeitto oli siis jo varma. Vielä muutaman saatuaan hän käveli rantaan sanko mukanaan ja perkasi kalat. Sen jälkeen hän pulahti virkistävään 17 asteiseen veteen ja ui pienen lenkin rannan tuntumassa.

 

Uituaan hän otti perunoita maakuopasta, pesi ja kuori ne rannassa. Keski-ikäinen mies nousi rinteen ylös mökkiin ottaen mukaansa peratut ahvenet ja perunat. Mies kuivasi kuistilla itsensä ja puki päälleen sortsit ja t-paidan. Hän kuori vielä sipulia ja paloitteli ne. Ja kohta oli ahvenkeitto porisemassa kaasuliedellä.

 

 

Syksyllä mökillä

Syksyllä mökillä

Keiton kypsyessä keski-ikäinen mies istuutui kuistin penkille ja katseli kuinka vesi tanssi järvenpinnalla. Ei kuulunut mitään muuta kuin sateen ropinaa. Hän nautti tästä rauhallisen kiireettömästä tahdista. Keski-ikäisen miehen oli hyvä olla.