Tammikuun tarinat 18: Varjo

Olen kulkenut varjoissa kun en muistanut tarkistaa noita kommentteja jotka jostain syystä ovat menneet roskaposti ehdotusten puolelle. Niitä oli peräti 6 kpl. Pyydän nöyrimmästi anteeksi ja kumarran kommentoineille. Ne on nyt sitten hyväksytty ja ja niihin olen myös vastannut. Tämä uusi blogi on mulla vieläkin vähän hakusessa. Kyllä se siitä niinkuin Manu aikanaan sanoi!

Varjoista valitsin mustimman

sen syrjäisimmän sopperon

Sen pimeimmän loukon

 

Sinne käperryin kippuraan

Sikiöasentoon asetuin

Pienenpieneksi tekeydyin

 

Sinne asumaan jäin

Ja hylkäsin maailman

Valon ja mammonan

 

Nyt sieltä pääse en

Ja tänne siis jään

Lopun elämään

Aurinkomaisema

Mainokset

Tammikuun tarinat 17: Valmis

Kaksi asiaa nuoruudestani 2

 

 

Taas kerran kesällä pyöräiltiin tuonne samalle rannalle missä tuo edellinen tammikuun tarinakin tapahtui. Ja ikäkin oli noin sama ellei ollut peräti sama vuosi. Tuo ranta oli meidän kaveriporukan mielipaikkoja. Uimarannan toisella puolella oli pieni rantasauna ja sen edessä penkki. Tuolle penkille istuuduimme ja yksi kavereista kaivoi esiin tupakkia. Kertoi pihistäneensä isänsä askista. Ja tietenkin myös tulitikut oli pihistettyjä.

 

No niitä hän rupesi jakelemaan meille muille kavereille. Toiset otti hanakasti mutta minä kun olen ollut aina tällainen omantien kulkija niin en halunnut ottaa. Muut kaverit tietysti alkoivat usuttaa oikein tosissaan että mikäs sä olet kun et tupakkia polta. Mä selitin vaan että oon katellut kun iskä yrittää lopettaa ja on vaikeaa. Ei millään onnistu niin että en nää tossa mitään hohtoa. Rahat menee vaan savuna ilmaan. Toiset vaan myönteli ja vetivät savua sisäänsä.

 

Mutta tää kaveri joka toi nuo tupakit ei antanut periksi. Sano vaan että polta nyt hänen terveydekseen edes yksi kun on hänen synttärinsäkin. No minähän olin tietenkin myös utelias ja halusin maistaa tupakkia kun en vielä ollut koitanut ja annoin periksi. Otin tupakin ja se sitten sytytettiin. Kaverit kyllä tiesi että se oli mulle eka kerta ja tuijotteli mua tarkkaan kun vedin poskareita siitä tupakasta.

 

Poltin sen loppuun ja tumppasin sen siihen kivilaatalle ja totesin:” No nyt on tuokin homma valmis. Se oli mun eka ja vika tupakki. Ja kyllä on pitänyt paikkansa.

kuisti

Tammikkun tarinat 15: Tavallinen hetki

Tervehdys

Pitäisi kirjoittaa tarina jonka aiheena on ”tavallinen hetki”. Nyt on  vaan niin että just nyt on tuo tavallinen hetki. Mitään tarinaa ei yksinkertaisesti tule päähän. Ei niin mitään…. Pää on tyhjää täysi. Yritin jopa noita tavallisia keinoja joissa tarinan keksii parhaiten. Elikkä kävin kunnon kävelyllä johon sisältyi reipasta hikipäässä menoa kuin myös tuota rauhallista talssimista. Ja päässä pyöri tuo tavallinen hetki. Ei mitään… tein ruokaa funtsien tavallista hetkeä. Ei mitään… Ja tietenkin kokeilin tuota ajatusten lepopaikkaa elikkä vessaa ja vessan pöntöllä istumista. Ei niin yhtikäs mitään… Ja samalla mielessä pyöri toinen haaste. Mandala. Aiheena ”vastakohta/päinvastoin” Ja yhtä tyhjää lyö myös sen kanssa…

Jaa’a. Nyt on siis se tavallinen hetki”. Pää täynnä tyhjää. Ominaista mulle!

punatulkku

Tammikuun tarinat 14: Jotain keltaista

     

Kalastusta 3

Keski-ikäinen mies nousee aamiaspöydästä kylläisenä. Takassa paistetut ryynärit, keitetty kananmuna, juustotomaattisalaattileivät tekivät tehtävänsä. Vatsa oli täysi ja pari kupillista kahviakin tuli juotua. Olo oli kylläinen. Hän puki päällensä ulkovaatteet ja asteli rantaan veneensä luo. Laittoi tapin reikään ja työnsi sen veteen jäiden joukkoon.

Koko matka verkoille oli työn takana. Välillä joutui huopaamaan ja ottamaan vauhtia. Vene nousi jään päälle ja jää murtui rutisten sen alla. Välillä keski-ikäinen mies joutui menemään veneen kokkaan ja keinuttelemaan sitä ennenkuin jää antoi periksi. Lopulta jo hieman hikisenä keski-ikäinen mies pääsi kauimmaisen verkon luo. Airolla hakaten hän teki hieman isomman avannon ja alkoi vetää verkkoa jään alta. Mielessään hän kiitteli ettei ollut laittanut verkonpoloja molempiin päihin. Nyt verkko liukui pitkin mutapohjaa helposti jään alla. Verkossa olikin muutama siika ja ihan kunnon kokoisia. Toivottavasti niissä olisi myös mätiä mietti mies nostaessaan verkon veneeseen.

Keski-ikäinen mies aloitti matkan takaisinpäin toiselle verkolle. Sen luo päästyään hän taas isonsi syntynyttä avantoa airolla. Ottaessaan verkosta kiinni hän tunsi vahvaa pyristelyä verkossa. Siellä olisi iso kala. Pakko olla koska verkko oli kuitenkin 70 millinen. Siihen ei jäisi muita kuin isoja kaloja. Keski-ikäinen mies oli rannanpuoleisessa päässä verkkoa ja heti verkon reunassa oli iso siika. Isoin siika mitä hän oli koskaan saanut.

Hän nosti sen heti ylös veneen sisäpuolelle ettei se vaan pääsisi putoamaan. Hän oli unohtanut samalla jo palelevat näppinsä. Hän istahti veneen penkille ja katsoi siikaa. Se oli iso. Hän katseli sitä kunnes muisti että loput verkosta oli vielä järvessä jään alla. Hymyssä suin keski-ikäinen mies veti loputkin verkosta veneeseen. Kylmä jo taas poltteli sormia. Hän tarttui airoihin ja sousi jäitten keskeltä takaisin rantaan. Paluu matka sentään sujui helposti jo rikottua railoa pitkin.

Keski-ikäinen mies veti veneensä rannalle ja selvitteli verkot. Siiat hän perkasi saman tien. Välillä hän huljutteli käsiään saunasta hakemassaan lämpimässä vedessä. Sormia pisteli mukavasti. Mätiäkin tuli mukavasti ja riittäisi kyllä joulupöytään.

Mökki oli jo lämmennyt. Keski-ikäinen mies lämmitteli hiukan aikaa ja katseli kuistille pesuvatiin jättämäänsä siikaa. Se painoi 2,5 kg. Ei mahtunut pesuvatiin vaan pää roikkui toisen reunan yli ja pyrstö toisen reunan yli. Se oli iso.

Keski-ikäinen mies katseli salmen jäätä ja totesi soutelukauden olevan ohi. Hän asteli veneensä luo, otti tapin ja airot mukaansa. Hän vei ne puuvajaan. Sitten hän veti venettä vielä ylemmäksi maalle ja käänsi sen ympäri. Jotain keltaista alkuperäistä väriä vielä pilkotti veneen pohjasta. Mielessään hän pohti että ensikesänä täytyy vetää pohjaan lisää lasikuitua ja maalata koko vene uudestaan. Nyt kalastuskausi oli ohi keski-ikäisen osalta.

keltainen vene

keltainen vene

Tammikuun tarinat 13: Ympyrä

                                               Kalastusta 2

 

 

 

Keski-ikäinen mies herää aamulla aikaisin mökin kylmyyteen. Sisällä ei ole kuin 14 astetta. Hän laittaa kamiinaan tulen ja katsahtaa ulos. Salmi on lähes kauttaaltaan jäässä. Vain laiturin vieressä pieni alue sulana. Keski-ikäinen mies astelee sen enempää miettimättä alas rantaan ja kahlaa veteen. Jalat saavat vedenpintaan ympyränä eteneviä aaltoja jotka särkyvät jään reunaa vasten. Päästäkseen tarpeeksi syvälle hän joutuu rikkomaan riitettä. Hän hankaa itseään veden alla peseytyäkseen. Vielä nostaa vettä kasvoilleen ja huuhtaisee myös korvan taukset.

 

Noustessaan rinnettä myöten mökkiinsä hän naurahtaa itselleen ajatellen että kyllä taitaa tosiaan korvantaukset olla märkiä kun nuo verkot tuli heitettyä veteen. Kyllä nyt jo tällä kokemuksella pitäisi tietää kuinka tässä taas kävisi. Kuistille tullessaan keski-ikäinen mies huomaa unohtaneensa pellava pyyhkeensä ulos penkille ja tietenkin pyyhe on nyt märkä ja kylmä. Itseasiassa se on jäästä kankea. No tästä taas sitä oppii olemaan hoksaavampi hän miettii ja jättää itsensä kuivaamatta. Mökki tosin ei ole vielä lämmin eikä vaatteita kannata vetää märälle iholle joten hän jatkaa aamua ilman vaatteita vilusta väristen. Karaistuupa tässä hän miettii.

 

Keski-ikäinen mies laitaa kahvipannun kamiinan päälle ja virittää takkaan tulen. Hän seisoo hetken kamiinan lämmössä odotellen veden kiehumista ja kun se viimein kiehuu hän heittää summittaisesti poroja joukkoon kiehauttaa vielä vaahdon pintaan ja kippaa joukkoon kannellisen kylmää vettä . Kahvipannun hän laittaa myssyn alle seestymään. Kuistilta hän hakee kylmälaukusta pari ryynäriä ja laittaa ne halsterin väliin. Halsterin hän virittää takkatulen loisteeseen ja pukeutuu lämpimästi sisävaatteisiin. Laittaa vielä radion soimaan hiljaisesti. Uutisia odotellessaan hän menee kuistille ja katsoo verkkojen suuntaan. Salmi on ohuessa jäässä verkon polojen ympäriltä. Keski-ikäinen mies tietää että kyllä nuo verkot saa pois mutta hiukan joutuu tekemään työtä. Ei tämä ole ensimmäinen kerta.

Kuva otettu joku kevät mökiltä

Kuva otettu joku kevät mökiltä

Tammikuun tarinat: Vesi

            

                     Sade ilmalla

 

 

Keski-ikäinen mies istuskeli laiturilla. Vesisade piiskasi järvenpintaa ja mies oli märkä. Hän istuskeli laiturin penkillä ja onki. Päällään hänellä ei ollut mitään. Mitäpä sitä turhaan kastelemaan vaatteita kun tällä ilmalla ne ei kuitenkaan ulkona kuivu. Silloin tällöin hän nosti ongellaan pienen ahvenen. Sangossa hänen vierellään uiskenteli niitä jo puolenkymmentä. Ahvenkeitto oli siis jo varma. Vielä muutaman saatuaan hän käveli rantaan sanko mukanaan ja perkasi kalat. Sen jälkeen hän pulahti virkistävään 17 asteiseen veteen ja ui pienen lenkin rannan tuntumassa.

 

Uituaan hän otti perunoita maakuopasta, pesi ja kuori ne rannassa. Keski-ikäinen mies nousi rinteen ylös mökkiin ottaen mukaansa peratut ahvenet ja perunat. Mies kuivasi kuistilla itsensä ja puki päälleen sortsit ja t-paidan. Hän kuori vielä sipulia ja paloitteli ne. Ja kohta oli ahvenkeitto porisemassa kaasuliedellä.

 

 

Syksyllä mökillä

Syksyllä mökillä

Keiton kypsyessä keski-ikäinen mies istuutui kuistin penkille ja katseli kuinka vesi tanssi järvenpinnalla. Ei kuulunut mitään muuta kuin sateen ropinaa. Hän nautti tästä rauhallisen kiireettömästä tahdista. Keski-ikäisen miehen oli hyvä olla.

 

Tammikuun tarinat: T-alkuiset asiat/ sanat/ mitä

TTTTTTTTTT

Teetä teen Tiinalle

Tiina taitaa tykätä

Tykkää tietenkin tuhdista

Tuhdisti taidankin taapertaa

Taaperran tykö Tiinan

Tiina tekeekin taian

Taika taittaa talven

Talvi tekee tepposen

Teppo twiittaa Tiinalle

Tiina tuikkaa teeni takaisin

Takaisin taida Tiina tullakaan

————————————

Enpä nyt oikein tähän hätään parempaakaan keksinyt